maanantai 6. marraskuuta 2017

The Smart University




I teach a strategy course and a course with the title the Internet Economy, at a university of applied science. With this skill set, this is how I would evaluate the digital strategy of a university. These are my recommendations.

My first recommendation might surprise you. The first thing you should do is get moving. This should apply both to the individual person be that the student, teacher or manager, and to the organization.  Start experimenting and jump on to the learning curve. If you are not convinced, simply read the book Who Moved My Cheese. Nobody really knows what digitalization will lead to, so the simple recommendation is to start searching, get cracking.

Digital has been around for some time so this should be nothing new. Students have been buying different gadgets and universities have been putting money into IT. However, we are yet to see how digitalization will reshape the whole way we structure our universities, our learning and move from educating the young to a lifelong learning strategy.

A Digital strategy is not a sticker pasted on top of your old strategy. Think! A car will not become ecofriendly by simply adding a sticker eco. When evaluating a digital strategy, I would be on the lookout for what changes and why. I would simply check that the old strategy is in the dustbin.

A leader of an organization can change e.g. the investment policy, the organizational structure and the competence structure of staff. If there are no changes in any of these, the new strategy is simply a sticker strategy. Nothing has and nothing will change with a sticker strategy.

In digital transformation, in a digital reshaping process, leaders will have to work to build new ecosystems. To do this you need a clear vision. Most probably, a leader will need to think ahead on which steps to take, so as, to be able to put new elements and new structures needed by the ecosystem into place. Intuitively I am thinking, how did they build Obama-care in the US? What to do, what steps to take must have been thought through in advance and very carefully. Some would argue, very wisely.

Let me give you a very simple example of the value of thinking ahead. In Finland, many universities have campuses located in relatively small cities. The board of universities consists of local politicians. They want students to their local campuses. The Board agenda should be designed so that, the board would first decide whether teaching will be online or classroom. There is presently a huge demand for online teaching and the board would be tempted to follow this trend to ensure applicant numbers. In the next meeting, the board might find on their agenda the decision of building a new campus. The decision to build would be easily questionable. The other the items are on the agenda can influence the end-result. Thinking ahead will allow the strategic leader to put in place structures that are core to a new way of working and core to a digital university. Sometimes you have to walk the donkey to water, excuse the expression.

In a digital strategy, I would be on the lookout for how the strategy adapts to the marginal cost zero problem, how it builds on scalability, how it finds new ways of networking, how it understands openness and how it uses big data. Above all I would be on the lookout is the university building a new business model. I would focus on how teaching is changing.

Marginal cost zero refers to the observation of Shapiro and Varian, in their book Information Rules, That digital products (services) are costly to produce, but their copying cost is zero. How are universities adapting to this. Are they just asking students to google or are they producing great content and giving it out free? Neither strategy is good.

A digital class has no practical limit to the number of students. Scalability is very important. I would be on the lookout for practical constraints to the size of a class. Perhaps, a campus centered governance model limits the size of the class.  Perhaps, nobody is attempting to distribute the course to other campuses or even other universities. What is the university doing to market its courses beyond existing student base?

Because of digitalization, the teacher is free to move. An individual teacher can search for new ways to network with other teachers, co-create, and also teach in other locations or co-teach on online environments and hence be more aware of diversity. The student will also be free to move. Free to choose from a broader offering of courses. This will lead to recommendation systems, algorithms and the emergence of the Long Tail. Many of the things we see when using digital media, will become part of our daily lives also at a university.

It is not only the teacher and the student that can move. The university can also move. It can e.g. establish a pop up campus in the neighboring cities. This is currently happening and will blur the traditional concept of a regionally based university.

Finland values open education. However, because of technological development, we will need to redefine, how we understand open. For the first time ever online course providers all over the world are allowing anybody to participate. Universities in Finland are stuck in the middle. Tax payers pay for the university system, our ministry of education controls the numbers that can enroll for a university degree. At the same time, students are moving abroad to e.g. study to become doctors of medicine. The world is open, our university education system is not. Our society needs to redefine the role of the state (and tax payer) in providing university education.

Open does not mean free. This will be a very fundamental lesson for many of our universities in Finland. Universities will need to design a business model. Digital business models are not easy. You have to understand how to build with key externalities and key events (for a lack of a better word).  I recommend you read the book Network Imperative to understand.

Open does mean availability. Are your courses available to all your students? If a university has e.g. 250 teachers and each teacher teaches five classes a term, 1250 classes should be listed, viewable and searchable per term. Can students register or tag these courses to preregister? Can they do this 365 days a year on a 24/7 principle? Why not?

Universities are not necessarily data driven. All you need to do is go to the philosophy or arts departments and you will understand that numbers are not core to understanding what it is to be human. I understand this. However, not looking into data is foolish. There is data around, use it! For example, students plan their studies and we could use this data to deliver according to demand or encourage students to choose differently. We could use data to evaluate teacher performance and to see which teacher produces the largest amount of student credits. Using data leads to difficult ethical questions. Deciding not to use it, is simply a waste of tax payer money.

Lately, I have been wondering, do decisive moments in history exist? Was the creation of the internet a decisive moment? What happened and when? It was a clear vision of the Finland based Nokia, that the internet will become available on the mobile handset. Yet, there was something, they did not get quite right. Once all the pieces fell into place, the mobile internet has spread like wildfire. What are the pieces that need to fall in place or what needs to change in the structures of society, for education to change?

On my smart phone, I have the EDX application. Students have it. Online education is about to transform the way we educate. A central piece has fallen into place.

The smart university is here.

torstai 26. lokakuuta 2017

Ja koitti Suomi-koulun kuolinhetki



Aloitan tunnustuksella. Olen suhtautunut osallistavaan strategiantekoon hiukan nuivasti.

Strategia on vaihtoehtojen luomista ja niistä valitsemista. Vaihtoehtoja voi luoda joukosta yhteisöllisesti vaihtoehtoja etsien ja vaihtoehdon valinnankin voi tehdä demokraattisesti. Tuskin näin syntynyt valinta on kovin erilainen ja sitoutumien valintaankin voi jäädä löyhäksi. 

Strategian valintaan puolestaan liittyy vastuu. Voi olla, että päätös osoittautuu virheelliseksi ja huonoksi. Tehtyjen päätösten seurauksena yritys tai yhteisö voi ajautuu vaikeuksiin ja kriiseihin. Kuka kantaa vastuun päätösten seurauksista?

Myönnän myös, että olen pitänyt strategista-ajattelua lahjakkaiden etuoikeutena. Niiden, jotka kykenevät näkemään tulevaisuuden hämärään, viestimään näkemäänsä, saamaan joukot vakuuttuneiksi ja tekemään näiden pohjalta niitä tulevaisuuden kannalta oikeaksi osoittautuvia valintoja.

Strateginen ajattelu on myös orientaatiokysymys. Haluatko kantaa kenraalin murheita? Haluatko ajatella kansakunnan kohtaloa? Vai onko huomiosi arjessa, läheistesi hyvinvoinnissa ja toimeentulossa. Jälkimmäinen ei ole ollenkaan huonompi valinta.

Kävin katsomassa elokuvan Lumotut. Elokuva sijoittui Yhdysvaltain sisällissodan äärimmäisen vaikeisiin olosuhteisiin. Muutama etelävaltion koulutyttö oli johtajaopettajattaren kanssa jäänyt eristyksiin ja jatkoi sisäoppilaitosarkea parhaalla mahdollisella tavalla sodan keskellä. Eräänä päivänä he löysivät metsästä pahasti havoittuneen pohjoisvaltioiden sotilaan. He hoivasivat hänet terveeksi ja lumoutuivat taloon tullleesta miehestä.

Monien käänteiden jälkeen tilanne ajautui vaikeaksi. Koitti hetki päästä Johnista eroon. Johtajaopettajatar alusti osallistavan keskustelun lyhyesti. ”John on ongelma. Mitä voisimme tehdä?” Pienen pohdinnan jälkeen seitsemänvuotias vastasi: ”John tykkää sienistä”. Yksitoistavuotta täyttänyt tyttö jatkoi ja kertoi tuntevansa sienet. Illalla tarjolla oli sieniruokaa, Johnin erityisherkkua. Johnin kohtalo oli sinetöity. 

Mielestäni tämä on vallan loistava esimerkki yhteisöllisestä osallistavasta ja toimeenpanevasta strategisesta prosessista. Suorastaan kylmäävä esimerkki sitoutumisen voimasta ja merkityksestä. Seitsemän- ja yksitoistavuotiaat ottivat kantaakseen vastuun murhasta.

Toisaalta, elokuvaa tarkemmin pohtien,  voi väittää, että Johnin kohtalo oli ilmeinen. Kysymys oli vain siitä kykenevätkö asianosaiset toimeenpanoon ja mikä on valittu toteutustapa. 

Suomalaisille kännykkä on erityisen tärkeä. Olemmehan kännykkäkansaa, suorastaan synnytimme Nokian johdolla maailmalle kännykät. Olemme kännykkäimperialisteja. Valloitimme maailman kännyköillä.

Olemme ylpeitä myös koulujärjestelmästämme. Uskomme sen myös valloittavan maailman. Tosin koulutusviennistä ei ole oikein saatu näyttöjä.

Nyt kännykkään on saatavissa myös koulu. Ei tarvi kuin ladata kännykkään EDX applikaatio, niin maailman parhaimmat yliopistot ovat kännykässä: MIT, Harvard, Stanford. 

Hetki on koittanut. Tartummeko toimintaan? Ymmärrämmekö digitaalisuuden haasteen? Kykeneekö suomalainen koulutusjärjestelmä uudistumaan? 

Olen seurannut digivision syntyprosesseja, niin yksittäisissä korkeakouluissa kuin myös valtakunnan tasolla. Vastaus viimeiseen kysymykseen on: Ei!, Emme halua!, On se niin äärimmäisen vaikeata!, Pitääkö kaikki kyseenalaistaa, rakenteetkin?,,,  Jos on pakko! Ehkä, ehkä, ehkä sittenkin pitää yrittää.

Muutos ei koskaan ole helppoa. Ei nytkään.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ymmärtämättömyys kansakunnan kilpailukyvyn lähteenä



Vietin viikon loman Yhdysvalloissa. On kiva päästä erilaiseen ympäristöön. Erilaisuus herättää ja pistää aina pohtimaan. Kiva oli myös tulla takaisin kotiin. Viiikon hesarit odottivat lukijaansa pöydän nurkalle pinottuina.

Viikon aikana oli Suomessa tapahtunut paljon, josta ei Yhdysvaltoihin ollut kantautunut mitään tietoa. Elämme täällä pohjolassa selvästi omassa kuplassamme erillään suuresta maailmasta. 

Tartun tässä yhteen asiaan. Erityistä huomiota kiinnitin Hesarin 15.10 pääkirjoitukseen:”Kilpailu pitää mobiilidatan kasvun rakennusaineena”. OECD on todennut, että Suomi on kärkipaikalla mobiilidatan käytössä. Käytämme keskimäärin 11 gigabittiä dataa kuukaudessa. Erinomaista!

Satunnaisessa katugallupissa pääkirjoitustoimittajalle ilmeni, ettei yksikään käyttäjä osannut sanoa kuinka paljon dataa hän kuukaudessa käyttää. Näinhän asian pitää ollakin. Kuluttajalle palvelun pitää olla niin yksinkertainen ja helppo, ettei tämän tarvitse ymmärtää yhtään mitään palvelun teknisista hienouksista. ”En osaa sanoa”, on loistava vastaus kuluttajalta.

Palvelun toimittajan pitää ymmärtää palvelunsa tekniset hienoudet yksityiskohtaisesti. Kyetäkseen kehittämään tuotteitaan ja palveluitaan ja jopa koko liiketoimintaansa, palvelun tuottajan tulee osata asettaa itselleen vaikeita kysymyksiä. Tuotekehitysprosessin aikana palvelun kehittäjä löytää kysymyksiinsä vastauksia. 

Hesarin esitti päättelyllään välillisesti väitteen, että kolmen operaattorin välisen kilpailun ansiosta  suomalaiset ostavat mobiilidatansa kiinteään kuukausihintaan. Väite on yhtä absurdi, kun väite, että kilpailu kolmen tasavahvan ruokakauppaketjun välillä veisi Suomen ja suomalaiset tilanteeseen, jossa ruokaa saa kiinteään kuukausihintaan niin paljon kuin haluaa.  

Olennainen kysymys on aivan muualla. Pitää kysyä, miten ja minkälaisella kuluttajahinnoittelulla varmisteaan informaation tehokas siirtyminen verkostossa. Tähän kysymykseen vastasin väitöskirjassani jo vuonna 2006 ennustaen, että mobiilinetissä (mobiilinetin mahdollistamiseksi) pitää siirtyä kohti kiinteän kuukausihinnan mallia. Painotan sanaa kohti. Asiansa osaavat palveluntuottajat olisivat toivoakseni osaneet päätoimittaja valistaa. Kysyä kannattaa muualtakin kuin kuluttajalta.

Taloustieteen perusasia ja totuus on, että kilpailu ei aina johda tehokkaaseen toimintaan. Kuka tahansa talousteoreetikko olisi tässä asiassa osannut myös pääkirjoitustoimittajaa valistaa. Kilpailut markkinat ajautuvat peliteorian käsittein ilmaistuna Nashin tasapainopisteeseen. Tämä taspainopiste ei aina ole yhteisön kannalta tehokkain. Talousteoreetikot puhuvat myös anarkismin hinnasta eli oman edun tavoittelun hinnasta yhteisölle. Markkinakilpailussa on kyse oman edun tavoittelusta. Mobiilidatassa tämä ilmiö on näkynyt ja näkyy edelleen verkkovierailumaksuissa. Kilpailu ei mahdollistanut kohtuullisia verkkovierailumaksuja. Eurooppalainen lainsäätäjä on puuttunut operaattorien ”kilpailuun” ja pakottanut nämä alentamaan verkkovierailumaksujaan. Nyt kuluttaja voi entistä huolettamammin käyttää kännykkää myös Euroopassa. 

Yhdysvalloissa minulle tuli kännykän käytöstä parinkympin datalasku, vaikka data oli parhaan ymmärrykseni mukaan koko ajan kytkettynä pois päältä.

Meidän opettajien tehtävä on opettaa nuorille kriittisen ajattelun taitoja. Usein kannustamme nuoria lukemaan. Minä ja minun sukupolveni on erityisen tyytyväinen, jos nuoret osoittavat lukeneensa meille niin rakkaat päivän sanomalehdet. 

Olennaisen näkeminen ja kysyminen ei ole helppoa. Tarkkavainen lukijani saattoi huomata, että Hesarit olivat siistissä pinossa pöydällä. Totta vie, nuoriso, tulevaisuuden sukupolvi, ei ollut niitä lukenut. Enkä ole lukemista vaatinut sen jälkeen kun eräästä artikkelista kahvipöydässä keskustellessamme tulevan sukupolven edustaja totesi lakonisesti: Hesarissa ei ole linkkejä, lähteisiin ei pääse käsiksi.